Ilosanomaa kansalle

Syksy alkaa hiljalleen kääntyä alkutalveksi ja kävijämäärät sen myötä nousevat taas taas kesän hiljaiselon jälkeen normilukemiinsa.

Tämä syksy on ollut meille kuitenkin vielä normaaliakin kävijärikkaampaa aikaa. Olemme saaneet monia aivan uusia kasvoja hallille joka viikko ja vakiokävijöidenkin joukosta löytyy jo useita monen sadan kilometrin matkoista käyviä.

Itselle ehdottomasti palkitsevinta on nähdä se riemu, mitä peli-iltamme tuottavat. Lasten ja miksei aikuistenkin riemun kiljahdukset, tuuletukset hyvin menneiden pelien jälkeen, pakollinen "pelaan flipperiä"-selfie kaveripiirille jakoon, tarkat keskustelut miten ei olisi enää tarvinut saada kuin sinne ja sinne pallo, että näkisi jotain uutta ... se kaikki tekee tämän paikan ylläpitämisestä kerta toisensa jälkeen ehdottomasti sen arvoista!

Kiitokset, että pidätte flipperiskeneä elossa kanssamme!

- Ari

Liigakisa, behind the scenes

Liigakisa 5/6 oli 2. järjestämämme liigakisa tänä vuonna ja 5. liigakisa yhteensä. Kun omat peli-illatkin ovat pian 150 lukemassa ja pidempiä tapahtumiakin on pian kolmatta kymmentä järjestettynä, ei liigakisan järjestäminenkään ole aivan niin arpapeliä kuin ehkä 2012, jolloin Wanha Haitaritehdas teki debyyttinsä liigapaikkana.

Järjestelyt alkoivat kuitenkin jo paria viikkoa ennen kisaa kone-lineupin valinnalla ja alustavalla ruokatarjoilun suunnittelulla.

Tarjoilut

Jo perinteeksi muodostunut ruokatarjoilu liigakisassa jatkui tälläkin kertaa. Pyrkimykseni on tarjoilla joka kerta vähän erilaista, sillä kaavoihin ei pidä kangistua.

Ehdotuksia eri ruokalajeista tuli muutamalta taholta. Toivottiin mm. pizzaa, joka kuulemma oli siihen mennessä ollut parasta, ja pitkään leikittelinkin ajatuksella sisällyttää annokseen palan pizzaa. Mutta yhdistyksen varat ovat rajalliset, joten palasin alkuperäiseen suunnitelmaani.

Kisaa edeltävä ilta menikin kokkaillessa ruokaa liki 30 hengelle. Väki sai nauttia lihaperunasoselaatikkoa, jonka reseptiin tein muutaman oman lisäyksen purjosuikaleiden ja paprikakuutioiden muodossa. Lisukkeena vihreä salaatti, kuten aina.

Koska pelasin itse ensimmäisessä karsintaryhmässä, päätin että ruuan tarjoilu aloitetaan vasta ensimmäisen ryhmän pelattua (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta), jolloin saatoin itse pitää huolen että ruokaa varmasti riitti kaikille. Heti ryhmän pelattua tarjoilupöydän luokse kehkeytyi melkein jono nälkäisiä pelaajia.

Olen huomannut, että perinteinen kotiruoka maistuu kisan tuoksinnassa kaikkein parhaiten. Tällä kertaa melkein kaikki kävi kaupaksi, salaatistakaan ei jäänyt mitään jäljelle! Loppuillasta pieneen nälkään väelle kelpasivat myös Hopeakuulan kahvion uusin bravuuri, toastit. Tulevan ammattikokin sydäntä lämmitti kovasti, että tehtyä työtä arvostettiin ja ruuista pidettiin.

-Pilvi

Kone-lineup

Itseä on liigassa harmittanut kaikkein eniten Peltosen pelihallin pois jääminen. Tämän jälkeen kysymys on vähän ollut, pelataanko modernit koneet Haitaritehtaalla, K15:ssä vai Pinball showroomissa, sisältäen ehkä sen 1 tai 2 vanhempaa konetta. 2014 mittaan Haitaritehtaan classic-rivi on viimein kasvanut lähes täyteen mittaansa, joten ensisijainen tavoite oli 50:50 jako vanhojen ja uusien koneiden väliltä.

Settiin ei kuitenkaan ehtinyt suureksi harmikseni Secret Service, joten classiceja jäi 7 ja moderneja 11.

Jotain täytyi jättää toki vapaasti pelattavaksikin ja tavoitemäärä kisakoneissa on 15. Jackbot pudotettiin ensimmäisenä mahdollisten luotettavuusongelmien takia, perässä erittäin suureksi harmikseni Fish Tales. Gottlieb System 3:sista Gladiators on selvästi hauskempi (ja selkeämpi) kisakone, joten Big Hurt sai jäädä kolmanneksi vapaapelikoneeksi tällä kertaa.

Seuraava kierros olikin sitten arvioida koneiden kisakunto ja huoltojärjestys. Pelasimme porukalla jokaikistä kisapeliä useamman kierroksen, noteeraten kaikki hieman huonosti suunnatuista palloradoista palaneisiin lamppuihin. Jokainen kone sai näin oman to-do -listansa, joka oli jaoteltu pakollisiin ja "ihan kiva jos ehdit"-luokan korjauksiin. Jälkimmäisessä pääasiassa hankalassa paikassa olevia palaneita lamppuja ym. pelattavuuteen ei ollenkaan tai hyvin vähän vaikuttavia asioita.

RFM:n lista. Bumpperi antaa vähän jotain extraa, kenttä kaipaa puunausta.

Muutama vähän työläämpi mekaaninen ongelma raavitutti päätä jonkin verran matkan varrella, mutta kisan alkamiskohtaan mennessä jokainen kisakoneen lista saatiin tyhjäksi. Viimeiset lamput vaihdoin itseasiassa Vikingin kun ensimmäiset vieraat hieman ennen 12:00 saapuivat paikalle :)

Pelatessa tehtävän tarkistuksen lisäksi jokaikinen kone saa meillä ennen oleellista kisaa kentän alusen tarkistuksen. Jokaikinen pelin suurempi mekaaninen osa katsotaan läpi vaikka vikaa ei olisikaan pelissä havaittu. Lisäksi jokaikinen solenoidin ohjaus katsotaan läpi - mikään ei ole kesken kisan raivostuttavampaa kuin irronnut kelan johto, joka pysäyttää montussa olevan pallon ja samalla koko pelin. Tarkistukseen menee ehkä maksimissaan 5-10 minuuttia per kone, joka on minusta luotettavuuden parannuksen arvoinen aika.

Tarkistan myös joka kerta koneiden elektroniikasta kyseisen alustan heikot kohdat. System 3-6 koneissa minulla ei enää alkuperäisiä 40 pinnin liittimiä olekaan kuin Flashissa, WPC-koneissa on jokaikisessä jo uudelleenrakennettu 5/12 voltin puoli, useasssa myös tuore johdotus driver- ja CPU-korttien välissä. Pinball2000:sta vilkaisen ohjaus-PC:n elkojen ja prosessorituulettimen kunnon.

Jännitenotkahtelut Haitaritehtaalla ovat yksi jokasyksyinen riesa. Vaikka rakennuksen lämmitys korjattiinkin 2012, tuovat tuoreemmat rokkarit silti välillä monen kilowatin halpisrakennuslämmittimiä, joiden termostaattikytkin sopivalla kuormituksella saattaa saada yllätysbootteja aikaan, erityisesti WPC:issä. Olen tosin nähnyt myös System 4- sekä 11-koneen kaatuvan tuollaisessa tapauksessa. Rakennuksen omistaja poistaa sivuleikkureilla moisista vuokraehtojen vastaisista lämmittimistä piuhat sitä mukaan kun niitä löytää! Meillä on nykyisin 2 erillistä sähkönsyöttöä, molempien jännitettä voi seurata kiinteällä mittarilla paikan päällä.

Kisan aikana

Liigakisan paras puoli ehdottomasti on se, että formaatti on lähes kaikille tuttu ja kisa kuljettaa käytännössä itse itseään. Tuoreetkin pelaajat pääsevät helposti mukaan, kun joku aiemmin pelannut opastaa tulosten merkitsemisessä ja muissa käytännön toimissa. Tämän takia ylläpidolle jää pääasiassa muutama pallojumi tai muu pikkuongelma koneiden kanssa. Välillä pitää tosin isännän virassa käydä käännyttämässä pois kuokkavieras tai vastaanottaa turistin katkera valitus pelihallin alkoholin myynnin totaalisesta puuttumisesta.

Avuksi saapunut Klasu otti allekirjoittaneen käsistä vetovastuun koneiden ylläpidon puolesta oman ryhmäni pelien ajaksi. Suurempia murheita meillä ei koko kisan aikana ollut. Pääkohdat taisivat olla kaikki kytkinvikoja, pari pienempää ja muutama peliä enemmän häirinnyt. Buck Rogersin slam tilt (kiitos system 1:n oletuksena kiinni olevan slamin!) alkoi oikutella ja piti ohittaa kolvatulla hyppylangalla. Strike Xtremessä antautui yksi pallokourun IR-LEDeistä, joka sai aikaan yllätysmultiballin. Muuten selvisimme varsin kunniakkaasti!

13,5h pelaamisen vaikutus hallin lämpötilaan

Ehdottomasti mahtavinta oli saada vielä niin suuri yleisö jäämään pelaamaan ylimääräistä Kickbackin kierrosta illan lopuksi ja jäämään vielä senkin jälkeen.

Hopeakuulan tiimin puolesta suuret kiitokset kaikille!

- Ari

Blogin kysely nro. 1

Näin on ensimmäinen kysely saatu päätökseen. Vaikkei äänestäjiä ollut yltiömäärin, se paras kone silti löytyi.

"Mikä hallin koneista on mielestäsi paras?"

1. Twilight Zone - 6 ääntä (33%)
2. Fire! - 4 ääntä (22%)
2. Jack*Bot - 4 ääntä (22%)
4. WhoDunnit? - 3 ääntä (16%)
5. Apollo 13 - 2 ääntä (11%)
5. Revenge from Mars - 2 ääntä (11%)
5. Doctor Who - 2 ääntä (11%)
5. Fish Tales - 2 ääntä (11%)
5. Judge Dredd - 2 ääntä (11%)
10. Gladiators - 1 ääni (5%)
10. Viking - 1 ääni (5%)
10. Mousin' Around - 1 ääni (5%)
13. Contact - 0 ääntä (0%)
13. Stellar Wars - 0 ääntä (0%)
13. Flash - 0 ääntä (0%)
13. Secret Service - 0 ääntä (0%)
13. Big Hurt - 0 ääntä (0%)
13. Striker Xtreme - 0 ääntä (0%)

Jos et ehtinyt vastaamaan tähän kyselyyn, niin kerropa sitten suosikkisi kommentissa!

Ja uutta kyselyä pukkaa samantien, eli nyt kaikki vastailemaan! Löytyy tuosta blogin oikeasta reunasta ja taas kuukauden ajan voimassa :)

-Pilvi

Muurahaisten vilinää Peli-ilta #144:ssä!

Millaista on Hopeakuulan peli-illassa? Tässä Web-kameran kuvasta 6 sekunnin välein otetuista kuvista koottu video. Kamera osoittaa hallin modernien koneiden osastolle.

Ei palella.

Osa kävijöistä muistanee 2011-2012 talven, jonka aikana pelihallilla oikeasti paleli. Ongelma ei enää onneksi ole ajankohtainen, kiitos Haitaritehtaan uusitun lämmitysjärjestelmän. Lämmitysjärjestelmää uudistettaessa tuli aikanaan suunniteltua Haitaritehtaan omistajan, Manun kanssa tapaa etävalvoa tiloja. Alunperin suunniteltu "kännykästä näkee käytävän lämpötilan" kasvoi koko rakennuksen huonekohtaiseksi historiat sisältäväksi tarkkailujärjestelmäksi, joka tuli viimein loppukesästä käyttöön.

Tämän järjestelmän myötä tuli viimein ihan konkreettista tietoa siitä, miten paljon flipperit lämmittävät tilaa. Kuka tahansa flipperiturnaukseen osallistunut tietää, että kyseessä on kovin lämmin puuha kun hallillinen ihmisiä kokoontuu pelaamaan kymmeniä paljon lämpöä tuottavia koneita.

Yllä olevasta graafista näkyy hyvin neljän keskiviikon ja yhden lauantain vaikutus tilan lämpötilaan. Keskiviikon 17:00-23:00 (olemme itse jo usein viideltä paikalla valmistelemassa avaamista) peli-illan vaikutus yleiseen lämpötilaan on aika tasan +3 astetta. Lauantaina taas 13:00-04:00 välillä lämpötila nousi +5 astetta.

5 asteen lämpötilan nousu n. 80m2 korkeassa tilassa on ihan hatunnoston arvoinen suoritus.

Wanhan Haitaritehtaan pelihalli 3v!

Manun avustamana puramme häkkivarastoja pois

Näihin aikoihin kolmisen vuotta sitten olimme saaneet viimein purettua kanahäkkivaraston, joka pelihallimme oli alun perin ollut. Lattianpesukone surrasi, seiniä ja muita tilan osia pestiin hampaat irvessä lievän epäuskon vielä vallitessa tilan tulevaisuudesta. Pahimpina hetkinä tuli ajateltua, olisimmeko tuossa edes muutamaa kuukautta.

Siivousaika!

Ensimmäinen talvi oli kylmä ja matkan varrella oli muitakin koitoksia. Silti tänään ollaan tässä toteamassa se tosiasia, että neljäskin vuosi tilassa on alkanut ja kun nyt katsoo ympärilleen, on vaikea uskoa niitä alkupään valokuvia paikasta. Matkan varrella on tavattu tehtaalta myös mahtavia tyyppejä, joista voimme aina hyvän musiikin soidessa todeta "nuohan ovat ihan tuosta käytävältä".

Olen todella tyytyväinen hiljalleen ylöspäin kääntyneestä suunnasta pelihallin aktiviteetissa, etenkin kuluvan vuoden osalta. Käänsimme lopulta do-or-die -tilanteen voitoksi ja olemme tuoneet lajiakin suuremman yleisön tietoisuuteen. Pelihallilla on vielä monta suunniteltua parannusta edessä, saa nähdä missä olemme kun hallin viides vuosi alkaa.

Haluaisinkin esittää muutamalle henkilölle kiitokset panostuksesta toimintaan ja siihen, miten olemme nykytilanteessa.

Teemu Vinnikka, yhdistyksen PJ 2011-2013. Intosi ja ylipäätään ajatus koko yhdistyksen perustamisesta mitä todennäköisimmin johti koko pelihallin perustamiseen. Hoidit alkuvuosien PR:n kotiin, kolmikon naamat nähtiin niin Kouvolan Sanomien sivuilla kuin MTV:n uutisissakin.

Lassi Hasu, yhdistuksen rahastonhoitaja 2011-2013. Pilkun tarkka, ammattilaistasoinen rahastonhoito tuli sinulta luonnostaan. Olimme aina kartalla missä menimme rahallisesti ja suunnitelmallisuutesi vei meitä eteenpäin toiminnan kasvaessa.

Klaus Liusvaara, yhdistyksen ulkopuolisena mies, joka pisti hihat heilumaan kun tekeminen meinasi ylittää resurssit tapahtumien yhteydessä. Olet antanut aivan suunnattoman määrän korvaamatonta apua eri tapahtumien taustavoimana kun omat käteni ovat loppuneet kesken.

Pilvi Salonen, yhdistyksen ensimmäinen jäsen, 2013 eteenpäin hallituksen sihteeri, PR-nainen ja ruokaexpertti. Ilman sinua olisimme todennäköisesti kuolleet jo nälkään kauan sitten. Jatkuva intosi PR-asioissa on tuonut meille sekä flipperille kilpailulajina enemmän medianäkyvyyttä, kuin mikään muu taho on todennäköisesti koskaan Suomessa tätä ennen flipperille saanut.

Annele Sovijärvi, yhdistyksen rahastonhoitaja 2013 eteenpäin. Tulit mukaan kun olimme kuilun partaalla ja pidit kaksin käsin papereista kiinni kun nousimme siitä uudestaan lentoon. Usko toimintaan on riittänyt, vaikka päätä onkin välillä raavittu ohjelmien ja papereiden kanssa yhdessä.

Lämmin kiitos teille!

Lämpimät kiitokset myös kaikille vuosien varrella käyneille mahtaville vieraillemme! Emme tietenkään olisi täällä ilman viikottain käyvää yleisöämme.

Tämän myötä tervetoivotan kaikki Pelipäivä #5:een!


- Ari

Tytöt tykkää... pelata!

Olin 8-vuotias, kun ensimmäisen kerran pelasin flipperiä. Perheeni vietti kesälomaa Taavetin lomakeskuksessa, jonka ravintolan baarissa oli biljardipöydän kaverina valojaan kutsuvasti vilkuttava laite. Tarpeeksi kauan manguttuani isä antoi rahaa, jolla saatoin kokeilla peliä, jollaista en koskaan aiemmin ollut nähnyt. Itse pelistä minulla ei juuri ole muistikuvia. Ainoastaan valojen välke ja se yllätys kun pallon kadottua mailojen välistä plungerille nousikin toinen! Veljeni tiesi kertoa, että peli oli The Shadow.

16 vuotta myöhemmin, vuonna 2011, kohtasimme The Shadow'n kanssa jälleen.

Reiluun 13 vuoteen en muista pelanneeni flipperiä missään. Vasta alkutalvesta 2008 pelasin seuraavan kerran, tavattuani Arin. Kotkan Amiraalissa oli vielä tuolloin Pelikan pelihalli, josta löytyi niin flippereitä kuin videopelejä, ja suuntasimme sinne käytyämme ensin elokuvissa. En itse muista hallin koneita, mutta mieleeni jäi Arin tapa pelata, sillä en vastaavaa ollut nähnyt aiemmin. Se oli aitoa pallon hallintaa!

En ole koskaan ajatellut flipperin pelaamista millään lailla tietylle sukupuolelle suunnatuksi. Siinä missä aikanaan oman sukupolveni ollessa lapsia pelattiin niin NESillä kuin Segalla kaikenkirjavissa kaveriporukoissa tyttöjen ja poikien kesken, pelattiin varmasti myös flipperiäkin.
Vasta nyt aikuisena olen tajunnut miten moni nainen ja tyttö pitää pelaamista pelkästään poikien ja miesten juttuna. Flipperipiireissä ei ole kovin montaa naista, ja se on minusta varsin ikävää.

Hopeakuulan alkutaipaileelta, kun allekirjoittanut yritti innostaa perheenjäseniäkin pelaamaan :)

Aloitin kilpapelaamisen heti vuoden 2011 alussa. Tuolloin Suomen kisaajien riveissä oli kolme muuta naista.
En aiemmin ajatellut itseäni kovinkaan kilpailuhenkiseksi, mutta flipperin pelaaminen osoitti hyvin nopeasti, kuinka voitonjanoinen sitä osaa olla. Ja melko pian se osoitti myös, että toisinaan voi selättää kovemmankin pelaajan. Parissa vuodessa pelasin itseni Suomen top 20 pelaajan joukkoon ja saavutin ensimmäisen tavoitteeni; minusta tuli korkeimmin sijoittunut naispelaaja Suomessa.
Nykyään kisoissa ei naisia ole edelleenkään montaa. Satunnaisissa kisoissa ympäri maan saattaa muutama olla kokeilemassa, mutteivät sitä omaa paikallista kisaa pidemmälle tohdi lähteä, koska "eivät osaa". Näin itsekin ajattelin mentyäni katsomaan ensimmäisen kerran Suomen flipperiliigan viimeistä peliä 2010, mutta niin vain rohkaisujen saattelemana otin osaa heti seuraavaan kisaan ja sille tielle jäin! Ei siis kannata pelätä osallistumista, jokainen on aloittanut jostain.
Eikä kisaaminenkaan se flipperiharrastuksen pääasia ole, vaan pelata voi silkasta pelaamisen ilosta.

Olisi todella hienoa nähdä naisia niin vanhemmasta, omastani kuin nuoremmastakin sukupolvesta pelaamassa flipperiä. Ihan huvikseen tai kisoissa. Harrastus tarvitsee naisvahvistusta!

Rohkaiskaa siis mielenne ja tulkaa kokeilemaan flippereiden maailmaa, ja ottakaa kaverinne, tyttärenne, sisarennekin mukaan! Näytetään pojille, että kyllä se pelaaminen meiltäkin luonnistuu.

Ja käyhän se pelin sisuskalujen säätö ihan yhtä hyvin kanssa ;)

-Pilvi

Materialisoitunut unelma melkein 30 vuoden takaa

Muistan kohtuu elävästi ensimmäiset käyntini Tykkimäen huvipuistossa. Olin vielä liian pieni siihen aikaan Suomen kovimpaan laitteeseen, Taifuuniin, joten aluetta tuli kierrettyä ja tutkittua tarkemmin. Yksi ehdottomasti mielenkiintoisimmista paikoista oli kuitenkin hämärästi valaistu pelisali, jonka takaseinältä löytyi aivan loputtomalta näyttänyt rivi flippereitä! 80-luvun lapsena olin itse sitä ikäluokkaa, jolle flippereiden ei enää pitänyt olla "se siisti juttu", ne olivat vanhojen aikojen kohta katoava dinosaurus jatkuvasti kuumenevan videopelialan alla. Silti se metallinen kuula poukkoilemassa lasin alla olevassa pienessä maailmassaan jaksoi kiehtoa minua vuodesta toiseen.

Ennen kuin päästään unelmaan pelihallista, oli ensin unelma omasta flipperistä. Se oli jotain, mikä nousi kerta toisensa jälkeen pinnalle. Meni kuitenkin melkein 20 vuotta ensikohtaamisesta, ennen kuin eräänä Helmikuun iltana ensimmäinen oma flipperi oli viimein kotona. Samana vuonna koneiden määrä nousi lopulta viiteen ja sukulaiset vitsalivatkin käydessään siitä, pitäisikö minun perustaa pelihalli.

Ensimmäisen oman flipperin ostamisesta ehti vierähtää reilut 11 vuotta, kunnes vitsi muuttui todeksi. Flipperit olivat jo käytännössä kadonneet kentiltä ja jos eivät vielä olleet lopullista kuoliniskuaan saaneet, olivat usein siinä kunnossa ettei niistä juuri iloa kenellekään ollut. Oma pelikokoelma oli ehtinyt kasvaa siinä kohtia seitsemään, rajoittavana tekijänä pääasiassa tila. 2011 perustetun Hopeakuula ry:n myötä halusimme tuoda flipperin takaisin pelaajien ulottuville ja ei kauaakaan kun Wanha Haitaritehdas tunnettiin yhtenä Suomen harvoista yleisölle auki olevista pelipaikoista.

Ajat muuttuivat, Hopeakuula ry:n kaksi muuta perustajajäsentä jatkoivat omille teilleen ja yhdistys oli hetken aikaa tyhjän päällä. Muistelin ajoittain valojen välkettä hämärässä hallissa Tykkimäellä ja etsin inspiraatiota tuon palauttamiseen. Olen käynyt kilpapeliurani aikana kymmenissä eri pelihalleissa, mutta vieraillessani Pinball Jones-pelihallissa Coloradossa, koin viimein sen ahaa-elämyksen mitä olin etsinyt pitkään. Katsellessani paikan hämärähköä värivalaistusta ymmärsin heti mikä Haitaritehtaalla oli vikana: alkuperäinen valaistuksemme oli aina valkoinen, joka sai paikan muistuttamaan enemmän varastohuonetta jossa on pelejä kuin oikeaa pelihallia.

Amerikasta kotiin palattuani aloin rakentaa omaa visiotani valaistuksesta. Kuukautta myöhemmin viimeinenkin valonauha oli katossa ja ovesta astuessa salin puna-violetti-syaaniin oletusvalaistukseen koin itse ensimmäisen kerran todella pitkään aikaan tuleeni oikeaan pelihalliin Kouvolassa. Toivon todella, että kävijämme saavat myös kiinni siitä kadonneen ajan tunnelmasta, jonka valojen välke ja flipperin kilke saavat aikaan!

Allekirjoittanut jälleen valojen loisteessa.

-Ari

Mieletön peli-ilta

Eilinen juttu Kouvolan Sanomissa oli siinä mielessä huippujuttu, että se aiheutti huiman nousun kävijämäärässä. Pelejä on lätkitty vasta pari tuntia, ja intoa piisaa edelleen! Aivan mahtavaa!

"Nostalgiapeli" Kouvolan Sanomissa

Tarjosimme viikko takaperin Kouvolan Sanomille juttua. Tänään löytyi kyseisen painotuotteen sivuilta tällainen:

Oli hieman hassua, ettei lehti ottanut meihin yhteyttä jutun tekemisen tiimoilta, mutta parista asiavirheestä huolimatta PR on varsin arvostettua! Tattis, Kouvari!

-Pilvi

Pelipäivä #5!

Syyskuun pelipäivä on nyt virallisesti päätetty! Olemme avoinna klo 14-23, tai niin kauan kunnes viimeisetkin pelaajat väsähtävät (normaalisti ollaan oltu paikalla reilusti yli puolenyön eli paikalle kehtaa tulla myöhempäänkin). Pelipäivä on yleensä koostunut vapaasta pelailusta ja ajanvietosta hyvässä seurassa, sekä Kouvostoliitto Kickback Openiin osallistuvien kisasuoritusten pelaamisesta. Kisaa voi pelata vielä tämän jälkeen kahtena lauantaina, jos ei keskiviikkona ehdi hallilla piipahtaa. Alkaa karsinta-ajan loppu hiljalleen häämöttää. Äkkiä on mennyt jo puoli vuotta siitä, kun kisa aloitettiin! Mutta juu, laittakaapas kalenteriin ylös 27.9. jolloin olemma avoinna. Sisäänpääsy 12€/hlö, kausikortilla 6€ tai sarjalipusta kaksi sisäänpääsyä. Ja sillä on lupa pelata ihan koko päivän jos siltä tuntuu! Tervetuloa! -Pilvi

Tervetuloa Hopeakuulan viralliseen blogiin!

Tervehdys vaan kaikille ja tervetuloa uuteen blogiimme! Blogista tulette löytämään ajatuksia ja tapahtumia yhdistyksen pelihallin kulissien takaa.

Elikkäs ihan ensiksi se tärkein, eli Flipperiseura Hopeakuula ry on kouvolalainen yhdistys, joka ylläpitää flipperihallia Kouvolan Kellomäessä. Olemma avoinna joka keskiviikko ja kerran kuussa lauantaisin. Meidät löytää sosiaalisesta mediasta ihan vaikka hakemalla, ollaan niin Facebookissa, Google+:ssa kuin Twitterissä. Omat sivutkin meillä on, josta näkee niin somessa jaetut tiedotteet, yhteystiedot, meneillään olevat kisat ja tulevat tapahtumat sekä semi-livekameran kuvaa aina kun hlökunta on hallilla.

Nyt on meneillään syyskuun ensimmäinen peli-ilta ja vähän hiljaista pitelee, väki varmaan nautiskelee kun on taas vaihteeksi vähän lämpöisempi päivä. Mutta me täällä Wanhalla Haitaritehtaalla ollaan auki ja paikalla aina klo 23 asti, kuten joka keskiviikko.

Kisasuorituksia Kouvostoliitto Kickback Openiin on taas pelailtu muutama, vielä ehtii mukaan kun karsinta-aikaa on marraskuun 12:een asti. 16 parasta kutsutaan sitten vielä 22.11. finaaliin. Jännäksi menee kun pelikertoja on enää kymmenisen kappaletta!

Flipperinpeluu on kivaa ajanvietettä, joka sopii kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tervetuloa siis sankoin joukoin pelailemaan!

- Pilvi ja Ari