Tytöt tykkää... pelata!

Olin 8-vuotias, kun ensimmäisen kerran pelasin flipperiä. Perheeni vietti kesälomaa Taavetin lomakeskuksessa, jonka ravintolan baarissa oli biljardipöydän kaverina valojaan kutsuvasti vilkuttava laite. Tarpeeksi kauan manguttuani isä antoi rahaa, jolla saatoin kokeilla peliä, jollaista en koskaan aiemmin ollut nähnyt. Itse pelistä minulla ei juuri ole muistikuvia. Ainoastaan valojen välke ja se yllätys kun pallon kadottua mailojen välistä plungerille nousikin toinen! Veljeni tiesi kertoa, että peli oli The Shadow.

16 vuotta myöhemmin, vuonna 2011, kohtasimme The Shadow'n kanssa jälleen.

Reiluun 13 vuoteen en muista pelanneeni flipperiä missään. Vasta alkutalvesta 2008 pelasin seuraavan kerran, tavattuani Arin. Kotkan Amiraalissa oli vielä tuolloin Pelikan pelihalli, josta löytyi niin flippereitä kuin videopelejä, ja suuntasimme sinne käytyämme ensin elokuvissa. En itse muista hallin koneita, mutta mieleeni jäi Arin tapa pelata, sillä en vastaavaa ollut nähnyt aiemmin. Se oli aitoa pallon hallintaa!

En ole koskaan ajatellut flipperin pelaamista millään lailla tietylle sukupuolelle suunnatuksi. Siinä missä aikanaan oman sukupolveni ollessa lapsia pelattiin niin NESillä kuin Segalla kaikenkirjavissa kaveriporukoissa tyttöjen ja poikien kesken, pelattiin varmasti myös flipperiäkin.
Vasta nyt aikuisena olen tajunnut miten moni nainen ja tyttö pitää pelaamista pelkästään poikien ja miesten juttuna. Flipperipiireissä ei ole kovin montaa naista, ja se on minusta varsin ikävää.

Hopeakuulan alkutaipaileelta, kun allekirjoittanut yritti innostaa perheenjäseniäkin pelaamaan :)

Aloitin kilpapelaamisen heti vuoden 2011 alussa. Tuolloin Suomen kisaajien riveissä oli kolme muuta naista.
En aiemmin ajatellut itseäni kovinkaan kilpailuhenkiseksi, mutta flipperin pelaaminen osoitti hyvin nopeasti, kuinka voitonjanoinen sitä osaa olla. Ja melko pian se osoitti myös, että toisinaan voi selättää kovemmankin pelaajan. Parissa vuodessa pelasin itseni Suomen top 20 pelaajan joukkoon ja saavutin ensimmäisen tavoitteeni; minusta tuli korkeimmin sijoittunut naispelaaja Suomessa.
Nykyään kisoissa ei naisia ole edelleenkään montaa. Satunnaisissa kisoissa ympäri maan saattaa muutama olla kokeilemassa, mutteivät sitä omaa paikallista kisaa pidemmälle tohdi lähteä, koska "eivät osaa". Näin itsekin ajattelin mentyäni katsomaan ensimmäisen kerran Suomen flipperiliigan viimeistä peliä 2010, mutta niin vain rohkaisujen saattelemana otin osaa heti seuraavaan kisaan ja sille tielle jäin! Ei siis kannata pelätä osallistumista, jokainen on aloittanut jostain.
Eikä kisaaminenkaan se flipperiharrastuksen pääasia ole, vaan pelata voi silkasta pelaamisen ilosta.

Olisi todella hienoa nähdä naisia niin vanhemmasta, omastani kuin nuoremmastakin sukupolvesta pelaamassa flipperiä. Ihan huvikseen tai kisoissa. Harrastus tarvitsee naisvahvistusta!

Rohkaiskaa siis mielenne ja tulkaa kokeilemaan flippereiden maailmaa, ja ottakaa kaverinne, tyttärenne, sisarennekin mukaan! Näytetään pojille, että kyllä se pelaaminen meiltäkin luonnistuu.

Ja käyhän se pelin sisuskalujen säätö ihan yhtä hyvin kanssa ;)

-Pilvi