Wanhan Haitaritehtaan pelihalli 3v!

Manun avustamana puramme häkkivarastoja pois

Näihin aikoihin kolmisen vuotta sitten olimme saaneet viimein purettua kanahäkkivaraston, joka pelihallimme oli alun perin ollut. Lattianpesukone surrasi, seiniä ja muita tilan osia pestiin hampaat irvessä lievän epäuskon vielä vallitessa tilan tulevaisuudesta. Pahimpina hetkinä tuli ajateltua, olisimmeko tuossa edes muutamaa kuukautta.

Siivousaika!

Ensimmäinen talvi oli kylmä ja matkan varrella oli muitakin koitoksia. Silti tänään ollaan tässä toteamassa se tosiasia, että neljäskin vuosi tilassa on alkanut ja kun nyt katsoo ympärilleen, on vaikea uskoa niitä alkupään valokuvia paikasta. Matkan varrella on tavattu tehtaalta myös mahtavia tyyppejä, joista voimme aina hyvän musiikin soidessa todeta "nuohan ovat ihan tuosta käytävältä".

Olen todella tyytyväinen hiljalleen ylöspäin kääntyneestä suunnasta pelihallin aktiviteetissa, etenkin kuluvan vuoden osalta. Käänsimme lopulta do-or-die -tilanteen voitoksi ja olemme tuoneet lajiakin suuremman yleisön tietoisuuteen. Pelihallilla on vielä monta suunniteltua parannusta edessä, saa nähdä missä olemme kun hallin viides vuosi alkaa.

Haluaisinkin esittää muutamalle henkilölle kiitokset panostuksesta toimintaan ja siihen, miten olemme nykytilanteessa.

Teemu Vinnikka, yhdistyksen PJ 2011-2013. Intosi ja ylipäätään ajatus koko yhdistyksen perustamisesta mitä todennäköisimmin johti koko pelihallin perustamiseen. Hoidit alkuvuosien PR:n kotiin, kolmikon naamat nähtiin niin Kouvolan Sanomien sivuilla kuin MTV:n uutisissakin.

Lassi Hasu, yhdistuksen rahastonhoitaja 2011-2013. Pilkun tarkka, ammattilaistasoinen rahastonhoito tuli sinulta luonnostaan. Olimme aina kartalla missä menimme rahallisesti ja suunnitelmallisuutesi vei meitä eteenpäin toiminnan kasvaessa.

Klaus Liusvaara, yhdistyksen ulkopuolisena mies, joka pisti hihat heilumaan kun tekeminen meinasi ylittää resurssit tapahtumien yhteydessä. Olet antanut aivan suunnattoman määrän korvaamatonta apua eri tapahtumien taustavoimana kun omat käteni ovat loppuneet kesken.

Pilvi Salonen, yhdistyksen ensimmäinen jäsen, 2013 eteenpäin hallituksen sihteeri, PR-nainen ja ruokaexpertti. Ilman sinua olisimme todennäköisesti kuolleet jo nälkään kauan sitten. Jatkuva intosi PR-asioissa on tuonut meille sekä flipperille kilpailulajina enemmän medianäkyvyyttä, kuin mikään muu taho on todennäköisesti koskaan Suomessa tätä ennen flipperille saanut.

Annele Sovijärvi, yhdistyksen rahastonhoitaja 2013 eteenpäin. Tulit mukaan kun olimme kuilun partaalla ja pidit kaksin käsin papereista kiinni kun nousimme siitä uudestaan lentoon. Usko toimintaan on riittänyt, vaikka päätä onkin välillä raavittu ohjelmien ja papereiden kanssa yhdessä.

Lämmin kiitos teille!

Lämpimät kiitokset myös kaikille vuosien varrella käyneille mahtaville vieraillemme! Emme tietenkään olisi täällä ilman viikottain käyvää yleisöämme.

Tämän myötä tervetoivotan kaikki Pelipäivä #5:een!


- Ari

Tytöt tykkää... pelata!

Olin 8-vuotias, kun ensimmäisen kerran pelasin flipperiä. Perheeni vietti kesälomaa Taavetin lomakeskuksessa, jonka ravintolan baarissa oli biljardipöydän kaverina valojaan kutsuvasti vilkuttava laite. Tarpeeksi kauan manguttuani isä antoi rahaa, jolla saatoin kokeilla peliä, jollaista en koskaan aiemmin ollut nähnyt. Itse pelistä minulla ei juuri ole muistikuvia. Ainoastaan valojen välke ja se yllätys kun pallon kadottua mailojen välistä plungerille nousikin toinen! Veljeni tiesi kertoa, että peli oli The Shadow.

16 vuotta myöhemmin, vuonna 2011, kohtasimme The Shadow'n kanssa jälleen.

Reiluun 13 vuoteen en muista pelanneeni flipperiä missään. Vasta alkutalvesta 2008 pelasin seuraavan kerran, tavattuani Arin. Kotkan Amiraalissa oli vielä tuolloin Pelikan pelihalli, josta löytyi niin flippereitä kuin videopelejä, ja suuntasimme sinne käytyämme ensin elokuvissa. En itse muista hallin koneita, mutta mieleeni jäi Arin tapa pelata, sillä en vastaavaa ollut nähnyt aiemmin. Se oli aitoa pallon hallintaa!

En ole koskaan ajatellut flipperin pelaamista millään lailla tietylle sukupuolelle suunnatuksi. Siinä missä aikanaan oman sukupolveni ollessa lapsia pelattiin niin NESillä kuin Segalla kaikenkirjavissa kaveriporukoissa tyttöjen ja poikien kesken, pelattiin varmasti myös flipperiäkin.
Vasta nyt aikuisena olen tajunnut miten moni nainen ja tyttö pitää pelaamista pelkästään poikien ja miesten juttuna. Flipperipiireissä ei ole kovin montaa naista, ja se on minusta varsin ikävää.

Hopeakuulan alkutaipaileelta, kun allekirjoittanut yritti innostaa perheenjäseniäkin pelaamaan :)

Aloitin kilpapelaamisen heti vuoden 2011 alussa. Tuolloin Suomen kisaajien riveissä oli kolme muuta naista.
En aiemmin ajatellut itseäni kovinkaan kilpailuhenkiseksi, mutta flipperin pelaaminen osoitti hyvin nopeasti, kuinka voitonjanoinen sitä osaa olla. Ja melko pian se osoitti myös, että toisinaan voi selättää kovemmankin pelaajan. Parissa vuodessa pelasin itseni Suomen top 20 pelaajan joukkoon ja saavutin ensimmäisen tavoitteeni; minusta tuli korkeimmin sijoittunut naispelaaja Suomessa.
Nykyään kisoissa ei naisia ole edelleenkään montaa. Satunnaisissa kisoissa ympäri maan saattaa muutama olla kokeilemassa, mutteivät sitä omaa paikallista kisaa pidemmälle tohdi lähteä, koska "eivät osaa". Näin itsekin ajattelin mentyäni katsomaan ensimmäisen kerran Suomen flipperiliigan viimeistä peliä 2010, mutta niin vain rohkaisujen saattelemana otin osaa heti seuraavaan kisaan ja sille tielle jäin! Ei siis kannata pelätä osallistumista, jokainen on aloittanut jostain.
Eikä kisaaminenkaan se flipperiharrastuksen pääasia ole, vaan pelata voi silkasta pelaamisen ilosta.

Olisi todella hienoa nähdä naisia niin vanhemmasta, omastani kuin nuoremmastakin sukupolvesta pelaamassa flipperiä. Ihan huvikseen tai kisoissa. Harrastus tarvitsee naisvahvistusta!

Rohkaiskaa siis mielenne ja tulkaa kokeilemaan flippereiden maailmaa, ja ottakaa kaverinne, tyttärenne, sisarennekin mukaan! Näytetään pojille, että kyllä se pelaaminen meiltäkin luonnistuu.

Ja käyhän se pelin sisuskalujen säätö ihan yhtä hyvin kanssa ;)

-Pilvi

Materialisoitunut unelma melkein 30 vuoden takaa

Muistan kohtuu elävästi ensimmäiset käyntini Tykkimäen huvipuistossa. Olin vielä liian pieni siihen aikaan Suomen kovimpaan laitteeseen, Taifuuniin, joten aluetta tuli kierrettyä ja tutkittua tarkemmin. Yksi ehdottomasti mielenkiintoisimmista paikoista oli kuitenkin hämärästi valaistu pelisali, jonka takaseinältä löytyi aivan loputtomalta näyttänyt rivi flippereitä! 80-luvun lapsena olin itse sitä ikäluokkaa, jolle flippereiden ei enää pitänyt olla "se siisti juttu", ne olivat vanhojen aikojen kohta katoava dinosaurus jatkuvasti kuumenevan videopelialan alla. Silti se metallinen kuula poukkoilemassa lasin alla olevassa pienessä maailmassaan jaksoi kiehtoa minua vuodesta toiseen.

Ennen kuin päästään unelmaan pelihallista, oli ensin unelma omasta flipperistä. Se oli jotain, mikä nousi kerta toisensa jälkeen pinnalle. Meni kuitenkin melkein 20 vuotta ensikohtaamisesta, ennen kuin eräänä Helmikuun iltana ensimmäinen oma flipperi oli viimein kotona. Samana vuonna koneiden määrä nousi lopulta viiteen ja sukulaiset vitsalivatkin käydessään siitä, pitäisikö minun perustaa pelihalli.

Ensimmäisen oman flipperin ostamisesta ehti vierähtää reilut 11 vuotta, kunnes vitsi muuttui todeksi. Flipperit olivat jo käytännössä kadonneet kentiltä ja jos eivät vielä olleet lopullista kuoliniskuaan saaneet, olivat usein siinä kunnossa ettei niistä juuri iloa kenellekään ollut. Oma pelikokoelma oli ehtinyt kasvaa siinä kohtia seitsemään, rajoittavana tekijänä pääasiassa tila. 2011 perustetun Hopeakuula ry:n myötä halusimme tuoda flipperin takaisin pelaajien ulottuville ja ei kauaakaan kun Wanha Haitaritehdas tunnettiin yhtenä Suomen harvoista yleisölle auki olevista pelipaikoista.

Ajat muuttuivat, Hopeakuula ry:n kaksi muuta perustajajäsentä jatkoivat omille teilleen ja yhdistys oli hetken aikaa tyhjän päällä. Muistelin ajoittain valojen välkettä hämärässä hallissa Tykkimäellä ja etsin inspiraatiota tuon palauttamiseen. Olen käynyt kilpapeliurani aikana kymmenissä eri pelihalleissa, mutta vieraillessani Pinball Jones-pelihallissa Coloradossa, koin viimein sen ahaa-elämyksen mitä olin etsinyt pitkään. Katsellessani paikan hämärähköä värivalaistusta ymmärsin heti mikä Haitaritehtaalla oli vikana: alkuperäinen valaistuksemme oli aina valkoinen, joka sai paikan muistuttamaan enemmän varastohuonetta jossa on pelejä kuin oikeaa pelihallia.

Amerikasta kotiin palattuani aloin rakentaa omaa visiotani valaistuksesta. Kuukautta myöhemmin viimeinenkin valonauha oli katossa ja ovesta astuessa salin puna-violetti-syaaniin oletusvalaistukseen koin itse ensimmäisen kerran todella pitkään aikaan tuleeni oikeaan pelihalliin Kouvolassa. Toivon todella, että kävijämme saavat myös kiinni siitä kadonneen ajan tunnelmasta, jonka valojen välke ja flipperin kilke saavat aikaan!

Allekirjoittanut jälleen valojen loisteessa.

-Ari

Mieletön peli-ilta

Eilinen juttu Kouvolan Sanomissa oli siinä mielessä huippujuttu, että se aiheutti huiman nousun kävijämäärässä. Pelejä on lätkitty vasta pari tuntia, ja intoa piisaa edelleen! Aivan mahtavaa!

"Nostalgiapeli" Kouvolan Sanomissa

Tarjosimme viikko takaperin Kouvolan Sanomille juttua. Tänään löytyi kyseisen painotuotteen sivuilta tällainen:

Oli hieman hassua, ettei lehti ottanut meihin yhteyttä jutun tekemisen tiimoilta, mutta parista asiavirheestä huolimatta PR on varsin arvostettua! Tattis, Kouvari!

-Pilvi

Pelipäivä #5!

Syyskuun pelipäivä on nyt virallisesti päätetty! Olemme avoinna klo 14-23, tai niin kauan kunnes viimeisetkin pelaajat väsähtävät (normaalisti ollaan oltu paikalla reilusti yli puolenyön eli paikalle kehtaa tulla myöhempäänkin). Pelipäivä on yleensä koostunut vapaasta pelailusta ja ajanvietosta hyvässä seurassa, sekä Kouvostoliitto Kickback Openiin osallistuvien kisasuoritusten pelaamisesta. Kisaa voi pelata vielä tämän jälkeen kahtena lauantaina, jos ei keskiviikkona ehdi hallilla piipahtaa. Alkaa karsinta-ajan loppu hiljalleen häämöttää. Äkkiä on mennyt jo puoli vuotta siitä, kun kisa aloitettiin! Mutta juu, laittakaapas kalenteriin ylös 27.9. jolloin olemma avoinna. Sisäänpääsy 12€/hlö, kausikortilla 6€ tai sarjalipusta kaksi sisäänpääsyä. Ja sillä on lupa pelata ihan koko päivän jos siltä tuntuu! Tervetuloa! -Pilvi

Tervetuloa Hopeakuulan viralliseen blogiin!

Tervehdys vaan kaikille ja tervetuloa uuteen blogiimme! Blogista tulette löytämään ajatuksia ja tapahtumia yhdistyksen pelihallin kulissien takaa.

Elikkäs ihan ensiksi se tärkein, eli Flipperiseura Hopeakuula ry on kouvolalainen yhdistys, joka ylläpitää flipperihallia Kouvolan Kellomäessä. Olemma avoinna joka keskiviikko ja kerran kuussa lauantaisin. Meidät löytää sosiaalisesta mediasta ihan vaikka hakemalla, ollaan niin Facebookissa, Google+:ssa kuin Twitterissä. Omat sivutkin meillä on, josta näkee niin somessa jaetut tiedotteet, yhteystiedot, meneillään olevat kisat ja tulevat tapahtumat sekä semi-livekameran kuvaa aina kun hlökunta on hallilla.

Nyt on meneillään syyskuun ensimmäinen peli-ilta ja vähän hiljaista pitelee, väki varmaan nautiskelee kun on taas vaihteeksi vähän lämpöisempi päivä. Mutta me täällä Wanhalla Haitaritehtaalla ollaan auki ja paikalla aina klo 23 asti, kuten joka keskiviikko.

Kisasuorituksia Kouvostoliitto Kickback Openiin on taas pelailtu muutama, vielä ehtii mukaan kun karsinta-aikaa on marraskuun 12:een asti. 16 parasta kutsutaan sitten vielä 22.11. finaaliin. Jännäksi menee kun pelikertoja on enää kymmenisen kappaletta!

Flipperinpeluu on kivaa ajanvietettä, joka sopii kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tervetuloa siis sankoin joukoin pelailemaan!

- Pilvi ja Ari